Tässä ajassa on enemmän kuin tavallista, että informaatioähkymme on täynnä huonoja uutisia kuten maailman sodat, kotimaassamme päivittäin irtisanomisia, syrjäytymistä, elämän yleistä huonovointisuutta, huolta ja murhetta. Missä kohdin sellaista sanomaa voisimme hymyillä, tuntea helpottuneisuutta tai iloa?
Kuinka paljon mukavampaa olisikaan viestiä positiivisia asioita. Niiden aika on nyt kuin myös kiitokseni. Sain itse kuulla negatiiviset sanat erotessani vuonna 2006 et voi mitenkään pärjätä tai selvitä. Tästä alkoi näytön paikkani ja otin vastaan haasteen 13- ja 15-vuotiaiden poikieni kanssa. Kuinka paljon onkaan elämä helpompaa positiivisella katsontakannalla, sillähän saa vaikeankin asian solmut avattua.
Onko suomalaista perisyntiä olla apaattinen, innoton ja välinpitämätön? Ennen vanhaan yhteisöllisyys korostui pirteissä, joissa asuivat sovussa piiat, rengit ja monia sukupolvia, toinen toistaan tukien.
Yritysten nettisivustot kertovat toinen toistaan hehkuttelevia adjektiiveja dynaamisesta, ammattitaitoisesta ja laadukkaasta yritystoiminnasta, vähän niin kuin amerikkalaiseen malliin iljettävä valkaistu kestohymy vailla aitoutta. Työssäni minulla on ollut aitiopaikka seurata nykypäivän työyhteisöjä ja erilaisia yrityskulttuureita. Ihmetellä silmät ymmyrkäisinä kun menetetyt Asiakkaat kävelevät ovesta ulos, työntekijöille ei ole annettu mahdollisuutta hoitaa tehtäväänsä hyvin ja työnilo on kokonaan hukassa sitoutumisesta puhumattakaan. Mitkä asiat ovat tuoneet huonon ilmapiirin työpaikoille? Olisiko syynä osaamaton yritysjohto, vaativat asiakkaat, taitamaton työntekijä tai hektinen ja kiireinen työrytmi, kun ei ole aikaa pysähtyä ja tehdä asioita kunnolla? Liian usein työntekijät eivät ole työstään innostuneita, joka näkyy monella eri tavalla. Ilman työtä olevat ihmiset voivat huonosti. Yhteiskunnassamme ei todellakin ole tällaiseen varaa, koska meidänhän tulee olla dynaamisia ja osaavia.
Olisivatko osittain avainsanoja arvostus, kunnioitus ja positiivisuus aktiivisuutta unohtamatta? Oletko tullut miettineeksi miten paljon tunteet ohjaavatkaan toimintojamme?
Antaa mennä –tyyli, esim. seurustelusuhteet vaihtuvat tiheään aivan kuin olisi aivan normimeininkiä vaihtaa elämänkumppania puolen vuoden välein. Vallalla on ikään kuin maailman lopun meininki.
Meillä Suomessa on paljon hyvää. Lista on todellakin loppumaton. Ei tarvitse matkustaa maailmaan ääriin vaan katsoa ulos ikkunasta. Kulttuuri alueellamme on sangen moninainen ja aktivoiva. Monipuoliset ulkoilu- ja urheilumahdollisuudet ovat aivan ulottuvillamme. Naapurustossa asuu iäkkäitä henkilöitä, joita voimme ilahduttaa vaikkapa ystävällisellä keskustelulla ja aloittaa lähemmän tuttavuuden. Välittämisen, josta tulee kannustava synergiaetu.
Kiitoksen sanat jäävät aivan liian usein sanomatta, nehän kuuluvat elämäämme kuten myös kanssaihmisten huomioiminen. Lämmin kiitoshalaukseni pojilleni, siskolleni ja vanhemmilleni, olemme eläneet perheen perinteitä kunnioittaen. Arvokkaita ovat olleet asiakkaani ja useat sidosryhmät, olemmehan saaneet tehdä töitä yhdessä. Ystävät ja yhdistys- sekä seuratutut ovat olleet kanssani samassa veneessä ja olemme kokeneet tekemisen meiningin soutaen samaan suuntaan tai vaikkapa autoillen kukin vuorollaan kuljettajien lapsia harrasteisiin tai yhteisiin aktiviteetteihin. Toivon kaiken jatkuvan.
Haluan positiivisesti kannustaa jokaista, kaikissa elämäntilanteessa. Käynnistetään iloinen ote elämään peiliin katsomalla, juurikin hänestä joka on kaikista lähinnä. Välitämme toisistamme -kampanja on alkanut.
Toivotan Onnistumisia ja paljon hymyä.